Myönnän olevani laiska. Ja osittain myös piittaamaton. Ainakin mitä tulee ympäristöasioihin. Tunnustan että hiilijalanjälkeni on keskivertoa isompi. Noh, sähkölämmitteinen 80-lukulainen omakotitalo (tosin sentään varaava takka sekä puukiuas) sekä keskivertoa suurikulutuksisempi auto. Niin ja suurikulutuksinen harrasteauto. Ja koiratkin kuulemma lisäävät hiilijalanjälkeä. Ja minä todellakin pidän liharuuista.

Tunnen itseni sen verran hyvin että tiesin jo ennen kuin Jesse syntyi, ettei minusta ole ns. kestovaippailijaksi. Joten kertakäyttövaippojen ihmeelliseen maailmaan vaan seikkailemaan. Ja tietenkin tuoreena ja innokkaana äitinä haksahdin kaiken maailman merkkien ja koodien keräilyyn, saihan sieltä "ilmaiseksi" kaikkea kivaa roinaa. Tähän hommaan tuli kyllä stoppi kun eräästä reilusta tarjouksesta ostin pari isoa pakettia ison ketjun vaippoja; kaikki viallisia. Sinällään ihan käyttökelpoisia, mutta sen verran haittasi että jos tuli vähänkään löysempi tuotos niin uloshan se tursusi.

Aina silloin tällöin saan kuitenkin eräänlaisen "maailmanparannus -vimman". Toisin sanoen tunnen suurta halua tehdä asioille jotain. Mieheni useimmiten vain naureskelee näille "vimmoilleni", mutta yllättävän kiltisti vie paperit ja pahvit keräykseen sekä suureksi hämmästyksekseni muistaa aina huuhtoa lastenruoka- ym. lasipurkit ja laittaa nekin keräyskassiin. Eli aasinsillan kautta takaisin vaippa-asiaan. Erään tämmöisen "vimman" seurauksena (osa saattoi kyllä johtua myös näistä viallisista vaipoistakin) päätin, että vastedes Jesse käyttää sitten Nature Babycare -vaippoja. Peppupyyhkeet meillä on tutuksi jo tulleetkin. Suureksi riemukseni ankealla hetkellä huomasin että onhan siellä myös äidillekin tuotteita...

Tulevaa Lontoon matkaa ajatellen katsastin jo etukäteen netin kautta Boots-kaupat ja niiden vaippatarjonnan. Yes, NB -vaippoja löytyy, ei tarvitse roudata omia vaippoja mukana.

Ensimmäinen hampaan nökö tekee kovasti tuloaan. Jesse on onneksi nukkunut ihan hyvin, mutta on ollut normaalia kärttyisämpi. Ja nyt pääsiäisen pyhinä teki sitten syömälakon. Kyllä siinä tuli taas tehtyä jos jonkinlaista apinailvettä ja konstia, mutta minkäs teet kun napero puristaa huulet ja vielä ikenetkin yhteen eikä syö. Kyllä saan taas kuulla neuvolassa kunniani että kun se paino on siellä miinuskäyrällä. Lohduttavaa oli kyllä kuulla pariltakin kaverilta että ihan samaa siellä sanotaan vissiin kaikille, mikäli neuvolan terveydenhoitajia on uskominen niin joka ikisessä ipanassa tuntuu olevan pelkkää vikaa...

Viikon päästä on tosiaan sitten se uusi verikoe, totta kai se jänskättää että miltä ne tulokset sitten näyttää. Ensi viikolla myös käynti siellä fysioterapeutillakin. Saapi kyllä nähdä että ryömiikö Jesse ennen sitä vai ei. Ainakin takaperin onnistuu jo itseään liikuttamaan liukkaalla laminaatilla.

No, tulipas nyt sitten parannettua maailmaa. Sateinen sää herätti syvällisiä ajatuksia. Tai sitten taisin kylmettyä kun reippailin toimistolta kotiin tihkusateessa. Taitaa olla sopiva hetki nauttia kuumaa teetä ja mustikkamuffinssi!

--Heidi K.