Jos allekirjoittanut ei ole helleihminen niin poikanen on senkin edestä. Aivan käsittämättömällä energialla pikkumies jaksaa touhottaa koko päivän,
enimmäkseen juoksemalla. Viime kesänä tyyppi vielä viihtyi puhallettavassa altaassa (tietenkin kun ei vielä kovin vikkelästi päässyt liikkeelle), nyt
käy lähinnä vaan kastautumassa ja jatkaa taas säntäilyä milloin koirien perässä ja milloin ison Plasto-rekan kanssa. Tämän kesän hitiksi (myös meidän
vanhempien mielestä) on kyllä noussut vesisota. Ostimme setin pieniä vesipyssyjä ja täytyy kyllä myöntää että on sekä hauskaa että mukavaa. Jessellä
on hieman omintakeinen tekniikka, mutta hämmästyttävän hyvä sihti.
 
18. päivä oli tietysti suuri päivä, kun pikkumies täytti huikeat 2 vuotta! Mihin tämä aika oikein menee? Vastahan sitä ihmeteltiin että miten tämmöisen
nyytin kanssa oikein pärjätään ja nyt nyytti osaa tehdä itse jo vaikka mitä. Varsinaista puhetta ei tule vielä(kään), kovasti toki jo tapailee sanoja ja
höpöttää sitä omaa "kieltään". Ymmärtää kyllä hyvin (jos haluaa). Sitäkin ihmettelen lähes päivittäin, kuinka nokkela tuommoinen pieni taapero voi olla.
 
Potalla käyntiä pitäisi alkaa harjoittelemaan enemmän. Kyllähän sinne "asia" tehdään, jos sopivalla hetkellä saadaan poika potalle istumaan, mutta itse
ei osaa vielä yhdistää hätää ja pottaa. Hankalinta tietysti on, kun Jessestä ei oikeastaan huomaa koska on hätä. Pitäisi olla koko ajan kyttäämässä ja
vahtimassa joka elettä ja varmaan vartin välein istuttaa potalle jotta joku onnenkantamoinen osuisi kohdilleen. Vaan onko se sitten sen arvoista, menee
hermo niin poikasella kuin vanhemmillakin.
 
Meidän perheessä kun eletään tätä yrittäjän arkea, niin lomaa ei ole päästy pitämään. Onneksi sentään joitakin vapaapäiviä, niin ei koko kesä mene
hoidossa. Vaikka hyvin Jesse viihtyykin, onhansiellä samanikäisiä ja -henkisiä kavereita
 
Ensi viikollahan alkaakin jo elokuu, pitää pikkuhiljaa alkaa jo miettimään syysvaatetta ja kenkiä ja kaikkea. Mihin tämä aika siis oikein meneekään?
 
Helteisin terveisin,
Heidi K.
       

Remontti etenee jotakuinkin varmasti- se nyt on ainakin varmaa, että sotkua on joka paikassa. Sokkelimme on uudistamisen tarpeessa, ja lekan heiluttua pikkubetonimursketta löytyy pihalta kiitettävästi. Kuorikatetta olemme levittäneet myös 3000litraa (!) ja vanhan rintamamiestalomme piha alkaa vaikuttaa pikku hiljaa asutulta, ei hylätyltä. Hiljaa hyvä tulee...

Olemme siirtyneet vauvakaudesta pois: Evan, 14kk, istuu nyt ilman Stokken vauvakaarta, myös pinnasänky odottaa osissa uutta omistajaansa. Olen saanut pomppukiikun ja vauvakeinun myydyksi, vaatteet 80cm saakka joutuivat kirpparipöydälle. Olemme saaneet vaunuja ja rattaita eri lähteistä ja nyt yritän hankkia niille uusia omistajia ennen syksyä. Tilanahtaus alkaa jo helpottamaan.

Lapset ovat nukkuneet lomalla jopa aamu yhdeksään, ja meidän vanhempien iltakin venyy poikkeuksetta aamuyölle. Täytyy ehdottomasti koittaa muuttaa rytmiä ennen kuin paluu koulumaailmaan alkaa, ja herätyskello soi taas 5.50. 

Odotan jännityksellä ja innolla töihinpaluuta. Voin sanoa iloinneeni kotiäitiydestä ja lasten kanssa puistoilusta, mutta olen nyt valmis töihin - olemme siinä mukavassa tilanteessa, että sekä mieheni että minä opetamme pieniä koululaisia: omien lastenkaan hoitopäivät eivät tule venymään kovin pitkiksi.

Aupairimme saapuu Saksasta elokuun alussa. Hän on kielitaituri kuutta kieltä puhuvana (suomi ei kuitenkaan ole yksi näistä), ja pärjännee poikien Finglishin kanssa loistavasti. (Kotimme on kaksikielinen, mutta viimeisen vuoden aikana huomaan Alvarin ja Aleksin leikkien toimineen pääasiassa suomeksi. ) Meillä on aiemmin ollut kaksi aupairia, mutta aina uuden perheenjäsenen saapuminen on jännää. Alvar ja Aleksi tulevat käymään iltapäiväkerhoissa, mutta tahdoimme helpottaa aamuheräämisiä ja siksi hoitaja kotona on ollut omaan tilanteeseemme sopivin, olenhan ollut töissä "joka välissä" poikien pienistä ikäeroista huolimatta.

Nyt olen myös ensimmäistä kertaa alkanut marjojen säilömisen ja pakastamisen: äitilläni oli tapana säilöä yli sata kiloa (!) marjoja useampaan arkkupakasteeseen, siihen nähden omat pienet kilomääräni tuntuvat mitättömiltä- näistä kuitenkin nautimme talven pimeinä hetkinä puuron joukossa- pieniä muistoja ihanasta kesästä 2011.

Anna H

 Nature Babycare verkkosivuilla olleen hotelliviikonloppukilpailun voittajat on arvottu:

Pääpalkinnon voitti:

Nina N.  Espoosta

Lohdutuspalkinnot voittivat:

Jami S Nummelasta

Ada S Raumalta

Anneli Y Helsingistä

Merja H Nilsiästä

Maria J Helsingistä

Onneksi Olkoon voittajille, ja kiitos kaikille osallistuneille!

 Kesälomamme on mennyt sukuloidessa. Päädyimme extempore Englantiin kesäkuussa: Ostimme liput, vuokrasimme auton, varasimme hotellin ja matkustimme samana iltana. Lapset eivät sen kummempia kehotuksia tarvinneet ja olivat innokkaita matkustajia. Kaksikielisyys perheessämme vahvistui, kun ympäristön vaikutuksesta Aleksi (2v 10kk) alkoi käyttämään toista kieltään varmemmin. Kävimme myös Walesissa sukuloimassa ja ihastelemassa lampaita ja vuoristoa. Evan otti ensimmäiset askeleensa matkallamme-jännää meille kaikille.

Beach huts ja pojat puistossa

Olemme nyt matkailleet myös suomalaisen suvun ensimmäisellä yhteisellä mökkireissulla Pohjois-Savossa. Lapset nauttivat uinnista, serkkujen seurasta ja hellettä riitti. Itikan puremien ja iloisten muistojen värittämänä nautimme nyt kotiinpaluusta omissa sängyissämme :).

Heinäkuuksi olemme varanneet maalipönttöjä ja sokkelitarvikkeita: tee se itse- remonttimme jatkunee lämpimissä oloissa. Aupairimme varmisti tulonsa- jännityksellä odotamme uutta perheenjäsentä saapuvaksi elokuun alussa. 

Iloista kesän jatkoa toivotellen Anna H.

Evanin yksivuotisjuhlia vietettiin toukokuun lopulla ja iloksemme poika oppi vilkuttamaan sopivasti ennen juhlia. Eteenpäin kuljetaan yhä polvilla pomppien, ja virne kasvoilla. Kaksi hammasta vilkkuvat iloisesti alaleuassa. Isoveljet ovat Evanille hyvin tärkeitä: perään on päästävä ja samoja ruokia saatava. Stokken Tripp Trapp ei enää pikkumiestä pitele, vaan pöydälle kiivetään heti kun silmä välttää.

Pienimuotoisena haasteena on puutarhan kunnostus: isot pojat juoksevat innokkaasti apuna, ja iltaisin amme on "must" multasormien ja -jalkojen puhdistukseen. Evan olisi mielellään mukana kuoppien kaivossa ja muussa työssä- mutta hän myös maistaa kaikki sepelikivestä rikkaruohoon, ja konttaa sen verran vauhdilla, että olisi tiellä nopeasti jos ei ehtisi perään. Työ etenee siis turhauttavankin hitaasti, vain päiväunien aikaan. Tavoitetta täytyy siirtää: ensi kesänä on toiveessa saada nauttia vihreästä ruohosta, valmiista istutuksista ja lomasta ilman remonttitarpeita. Tämä kesä mennään vielä päinvastaisissa tunnelmissa.

Syksy on mietitty: kerhoihin haettu ja aupair varmistettu, töihinpaluu ja uusi käänne perheellemme ovat edessä. Sitä ennen on vielä aikaa opetella pyörälläajoa (apupyörillä ja ilman) ja iloita koko perheen yhteisestä lomasta. Toivottelemme aurinkoista ja lämmintä kesää itse kullekin säädylle :)

-Anna H.

  Piipahdimme toukokuun lopulla Roomassa viettämässä allekirjoittaneen syntymäpäiviä. Jessehän alkaa olla jo melkoisen kokenut matkalainen ikäisekseen
joten tälläkin kertaa lennot menivät oikein mukavasti. Tosin sen verran liikkuvainen ipana alkaa jo olla että hetkittäin paikoillaan pysyminen tuotti hieman
kekseliäisyyttä. Onneksi tax-freesta ostetut namit sekä lentoemoilta saatu puuhapaketti pitivät poikasen tyytyväisenä. Ja kerkesihän siinä reilun kolmen tunnin
aikana pikku nokosestkin ottamaan.
 
Itse Rooma oli kyllä näkemisen arvoinen kaupunki. Kyllä nuo tunnetut ja mahtavat muistomerkit pistivät ihmisen tuntemaan itsensä vallan pieneksi ja mitättömäksi.
Vaikka on se kyllä sanottava että ei Rooma tätä menoa kyllä ikuisena kaupunkina pysy, sen verran hälläväliä -meiningillä siellä touhutaan. Kaupunkia on myös
mainostettu lapsiystävällisenä... Hmmm... Siitä olisin kyllä eri mieltä. Okei, ihmiset olivat kyllä ystävällisiä tenavia kohtaan, mutta esimerkiksi ravintoissa ei ollut
erikseen lapsille ruokalistaa. Ja yritäpä siinä sitten englantia osaamattomalle tarjoilijalle kertoa että haluaisit naperollesi PIENEN annoksen pastaa tai ranskalaisia.
Myöskään se kuuluisa italialainen keittiö ei mielestäni ollut maineensa veroista. Kallista perusruokaa. Kadut ovat melko kapeita, mukulakiveä ja korkeuserojakin
riittää niin mäkien kuin portaittenkin muodossa, joten rattaitten kanssa oli hetkittäin haastavaa. Kieltämättä myös kerjäläiset sekä rihkaman tuputtajat olivat suorastaan päällekäyviä.
 
Mutta Jesse nautti! Poika sai aivan erityistä huomiota kirmaillessaan katuja pitkin, osoitellessaan innoissaan kaikkea näkemäänsä sekä tietysti karjuen koko ajan riemusta.
Ihmiset naureskelivat ja ja jäivät juttelemaan ja kyselemään. Forum Romanumilla jopa porukka japanilaisia turisteja jahtasi poikaa kameroiden kanssa. Ja kyllä iltaisin
nukutti hyvin. Hotellimme oli melko hyvällä paikalla kävelymatkan päässä nähtävyyksistä, joten tulipa ainakin liikuttua. Tallustelimme jopa Vatikaaniin pällistelemään,
mutta suurempi kirkkokierros jäi tekemättä kun Jessellä meni hermo.
 
Reissu oli kyllä yleisesti ottaen onnistunut. Sää oli mitä parhain (niskat käräytettiin, Jesse käytti hattua), käppäiltiin keisareiden jalanjäljissä ja tehtiin vähän ostoksia.
Kyllä sinne uudestaankin voi mennä paremman tekemisen puutteessa, mutta ehkä vähän vanhemman lapsen kanssa.
 
Kesäterveisin,
Heidi K.
  

  Joku varmasti muistaa vielä vanhan kunnon Aikakone -yhtyeen ja "Keltainen toukokuu" -laulun. On kyllä niin loistavasti sopinut kuluneeseen kuukauteen,
säät ovat suosineet ja meidänkin perhe on innostunut kunnostamaan pihaa minkä töiltä olemme ehtineet. Vaikkemme nyt mitään viherpeukaloita olekaan.
Jessekin sai oman haravan ja innokkaasti touhuilee sen kanssa ympäri pihaa. Luonnollisestikin myös siinä pihan ainokaisessa kukkapenkissä, äidin suureksi
harmiksi. Kukkasipulit ovat siis saaneet kyytiä, mutta eiköhän niitä kaupasta saa uusia.
 
Pakolliset kevätflunssatkin koettelivat alkukuukaudesta, onneksi ei kuitenkaan kestänyt viikkotolkulla kuten muutamassa tuttavaperheessä. Näiden flunssien
aikana on kyllä osoittautunut erinomaisen käteväksi semmoinen kiilapatja, jonka tilasin Jessen sänkyyn. Poika on nukkunut yllättävän hyvin tukkoisesta olosta
huolimatta. (Jos jollakulla heräsi kiinnostus niin pieni mainospala tähän väliin: vaahtomuovi.net. Ei, minulla ei ole mitään yhteyksiä kyseiseen firmaan.)
 
Tätä kirjoittaessani katselen ikkunasta ulos ja kuuntelen vesisadetta. Niin kovasti kuin auringosta pidänkin, niin pidän myös kevätsateesta, siitä kuinka luonto
alkaa suorastaan rehottamaan. Olen aina ollut enimmäkseen kevätihminen, johtunee siitä että itsekin olen syntynyt toukokuussa. Toukokuu on se kuukausi,
jolloin talvi on lopullisesti selätetty, mutta kesähelteet eivät vielä ala ahdistamaan. Hyvä kuukausi.
 
Tulevaa syntymäpäivääni lähdemme koko perheen voimalla juhlimaan ikuiseen kaupunkiin eli Roomaan. Matkakuume alkaa jo vähän nousemaan, varhain
torstaiaamuna on lähtö (tänään on siis maanantai). Viime viikon lopulla iskikin pienoinen paniikki että herran jestas, olemme lähdössä reissuun eikä meidän
poikasellamme ole muita kenkiä kuin kulahtaneet mustat gore-tex-lenkkarit! OU NOU! Nyt sitten jännitetään jotta kerkiääkö paketti brandosista tulla ajoissa.
Hieman myös tuleva matka jännittää, sillä pikkuherran TAHTOikä alkaa olla aika voimissaan. Jos ei asiat suju niin kuin pikkumiekkonen haluaa, niin jo alkaa
tavarat lentelemään ja mekkala on melkoinen. Puhumattakaan jos edes kehdataan kieltää koskemasta johonkin tai tekemästä jotain... Ei se elämä ole helppoa
vaikka olisikin vielä pieni ja vailla huolia.
 
Oikein aurinkoista kesän odotusta kaikille!
Toivottelee,
Heidi K.
        

Niin ne lumet vaan lähti sulamaan, vaikka hetkittäin pieni uskonpuute alkoikin vaivaamaan. Olisihan se ollut toisaalta ihan mukavaa vaihtelua
juhannustouhuihin tuo mäenlasku.
 
Muiden äitien tavoin myös minä jouduin sen paikan eteen, kuinka lätäköt vetävät pieniä poikia puoleensa. Muutaman kerran kun olen käynyt poikasen
hakemassa kunnallisesta säilytyksestä, on tenava ollut hiusrajaa myöten kurassa ja luonnollisestikin aivan innoissaan. Reippailemassa kun käydään
niin mikään lätäkkö ei ole liian pieni etteikö sen kautta voisi kiertää. Pyykkiä saa siis pestä ihan kiitettävästi.
 
Maaliskuu toi kevään myötä perheeseemme myös suuren surun, kun jouduimme sen vaikean päätöksen eteen että koiravanhuksemme oli aika
lähteä sinne parempaan paikkaan. Jesse ei tietenkään asiasta ymmärtänyt mitään, mutta varmaan ihmetteli miksi äiti itkee niin paljon. Jäihän
meille sentään vielä 3 muuta karvanaamaa, mutta ikävä on silti suuri.
 
Nyt huhtikuussa kun tietkin alkavat jo olla enimmäkseen sulat ja kuivat, aloimme miettimään että jokohan se olisi Jesse-pojankin aika saada
ensimmäinen polkupyörä. Varmaankin semmoinen, joka on varustettu sillä kahvalla. Olisihan sen kanssa luultavasti hauskempi katsella maailmaa
kuin pelkästään rattaista käsin. Menohalut on kumminkin jo kovat ja rattaissa istuminen harmittaa. Toisinaan äiti kuitenkin haluaisi mennä hieman
vauhdikkaamin kuin taaperon tahtiin...

Heidi K.
  

 Huomaan kirjoittaneeni hyvin vähän vauvastamme :). Pian 11kk vanha Evan on ollut iloinen ja tyytyväinen, ihana isoveljien häntäkärpänen. Meillä ei (kirjoitushetkellä ainakaan) ole toistaiseksi hampaita, olemme säästyneet siis varsin kauan harjauspuuhilta. 

Evan muutti isoveljien kanssa samaan huoneeseen muutama viikko sitten. Nukahtaminen pojilla sujuu ongelmitta, 10kk vieressä nukkuneena Evan protestoi aluksi, mutta tyytyi osaansa yllättävän kivutta. Vaikka yösyöminen loppui 5kk ikäisenä, ovat yöheräilyt kahdella nuoremmalla pojalla sen sijaan niin toistuvia, että viimeiset kaksi viikkoa olen herännyt tuttia laittamaan tai muuten hyssyttämään kerran tunnissa. Päivät ovat menneet joten kuten, kahvin ja coca colan voimalla :). Nyt pojat pysyvät kuitenkin omissa sängyissään...

Evan ryömii vauhdilla muiden mukana. Isoveljiä onkin alkanut hivenen harmittamaan, kun Evan tulee ja rikkoo junaradan, legoleikit ja sen sellaiset. He suhtautuvat vauvaan kuitenkin pääasiallisesti ymmärtäväisesti ja vauvanhoitoon hyvin auttavaisesti. Evan on tottunut hulinaan, ja on kaikkein iloisin kun isoveljet ovat vieressä. Perheen kuopus ei oikein hiljaisesta hetkestä tiedä - eikä (ainakaan vielä) osaa nauttiakaan.

-Anna H.

Vauvahieronta antaa pehmeän laskun vauvalle. Vauva on aistinut kosketuksen jo kohdussa ollessaan ja kohtu on hieronut vauvaa koko raskauden ajan. Äidin ja isän kädet jatkavat tätä hierontaa vauvan synnyttyä. Vauvahieronnassa tarkoituksena on lisätä vauvan turvallisuuden ja läheisyyden tunteita kosketuksen avulla, jolloin vauva kokee olevansa rakkauden ja hellyyden kohteena. Vauvahieronta on ihana, hauska ja nautinnollinen yhdessäolo muoto!

Vauvahieronnalla on pitkät perinteet itämaisissa ja afrikkalaisissa ja Etelä-Amerikan kulttuureissa, jossa vauvahieronta on jatkunut sukupolvelta toiselle luonnollisena ja olennaisena osana vauvanhoitoa. Nykyään länsimaalaisilla on kasvava kiinnostus vauvahierontaa kohtaan ja monet vanhemmat ovat huomanneet vauvahieronnan hyötyjen merkityksen. Vauvahieronta on turvallinen, luonnollinen ja tehokas menetelmä, jolla voidaan helpottaa vauvan oloa.

Elintärkeä kosketus

Iho on kehon suurin tuntoelin. Lapsen tunnistama ja ymmärtämä tunnepohjainen kieli luodaan kosketuksen kautta. Ihon kautta tuleva kosketus on vauvan eloonjäämistä ja kehitystä ajatellen on täysin välttämätöntä. Mitä enemmän rakkautta, hellyyttä ja kosketusta lapsi saa osakseen, sitä paremmat edellytykset hänellä on kasvaa ja kehittyä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Hieronnan rakastava kosketuksella voidaan edistää vauvan ja vanhempien välistä vuorovaikutusta ja luoda turvallisuuden tunteen vauvalle, mikä syventää vanhemman ja vauvan kiintymyssuhdetta. Hieronnan avulla vauva ymmärtää, että hän on hyväksytty ja häntä rakastetaan, lisäksi vauvan itseluottamus, turvallisuudentunne ja rauhallisuus lisääntyvät.

Vauvahieronta tukee vauvan kehitystä

Vauvahieronta antaa vanhemmille taidon auttaa vastasyntynyttä elämän alkuun. On todettu, että säännöllisesti hierontaa saavat vauvat kehittyvät nopeammin sekä fyysisesti että psyykkisesti. He ovat rauhallisempi ja tasapainoisempia ja kärsivät vähemmän ruuansulatuselinten vaivoista sekä unihäiriöistä.

Vauvahieronta vahvistaa vauvan kaikkia aisteja tuntohermoista lähtien. Vanhemman hellät sivelyt ja painallukset stimuloivat vauvan tuntoaistia ja auttavat vauvaa kehittymään. Hieronnan aikaisella kosketuksella ja katseella on aivan erityinen merkitys vauvan sosioemotionaaliselle kehitykselle. Vauvoja, joita hierotaan säännöllisesti, ovat muutaman viikon iässä yleensä muita tarkkaavaisempia, ulospäin suuntautuneempia ja taidoiltaan kehittyneempiä.

Vauvahieronta osana neuvolatoimintaa

Opinnäytetyössäni tarkoituksena oli suunnitella ja toteuttaa vauvahierontaryhmätoimintaa omana kokonaisuutena halukkaille perheille osana neuvolatoimintaa. Kohderyhmänä oli vanhemmat ja heidän 1–6 kuukauden ikäiset vauvat. Ryhmäohjauksien tavoitteena oli antaa vanhemmille tietoa vauvahieronnasta ja sen hyödyistä ja antaa vanhemmille käytännön ohjausta vauvahieronnan toteuttamiseen.  Opinnäytetyöni oli osa Urbaani vanhemmuus -hanketta, jonka tarkoituksena on vauvaperheiden tukeminen, heidän hyvinvointia ja omia voimavarojaan vahvistaen.

Vauvahieronta ryhmänohjauksiin osallistui perheitä, joilla oli alle kuuden kuukauden ikäisiä lapsia. Suurin osa vauvoista suhtautui vauvahierontaan myönteisesti. Parilla vauvalla ilmeni pientä itkua ohjauksien aikana, joka meni ohi imettämisellä. Vauvat olivat aktiivisessa vuorovaikutuksessa vanhempiinsa, jos edellytykset vuorovaikutuksen syntymiselle olivat ihanteelliset, kuten vauva oli sopivan kylläinen ja tarpeeksi virkeä.

Vauvahierontaan suhtauduttiin mielenkiinnolla ja myös innostuneesti ja vakavasti. Sain Nature Babycarelta lahjoituksena esitteitä vauvan ihonhoidosta, vauvahierontaöljynäytteitä, ekologisia vaippoja ja rintasuojuksia, jotka olivat esillä neuvolan neuvottelutilan pöydällä. Osallistujat ottivat mukaansa tuotenäytteitä ja esitteitä ja olivat hyvin mielissään lahjoista.

Sarah Traettino, terveydenhoitajaopiskelija

Metropolia Ammattikorkeakoulu