Friday, September 10, 2010
By Blog FI on
 Syyskuun kilpailussa onnetar suosi kahta voittajaa. Palkinnoksi he saavat Nature Babycare -lahjapakkauksen.
Onneksi olkoon!
Suvi S.
Susanna V.
Kiitämme kaikkia kilpailijoita osallistumisesta ja toivomme teidän osallistuvan ensi kuun kilpailuun, jossa voi taas voittaa laadukkaita Nature Babycare -tuotteita.
|
Thursday, September 02, 2010
By Blog FI on
Kesälomamme on nyt päättynyt ja mietin iloisesti taaksejäänyttä paria kuukautta. Asuimme entisessä kotikaupungissa Bournemouthissa viisi viikkoa, ensimmäisen viikon päätteeksi päädyimme host familyksi neljälle 14–17 vuotiaalle kielikurssilaiselle teinipojalle. Huomasin rutinoituvamme vallan nopeasti tällaiseen suurperhe-elämään, ruoka kello 18 ja lunch packit "isoille pojille" valmiiksi illalla. Leivänkulutus yhdeksän hengen "suurperheessämme" oli käsittämätön. Niin oli myös tiskivuori. Toimin pesukoneena tämän kesän, ja oi kun oma astianpesukone kotona onkaan nyt mieluinen :).
Kielikurssilaiset viipyivät kolme viikkoa. Suomeenpalu oli tarkoitus tehdä ajomatkana, ja läksimme ajamaan Bournemouthista kohti Doveria. Matka meni hyvin, joskin kolmen tunnin pätkään vierähti 4.5 tunniksi pakollisine pysähdyksineen. Lauttaylitys 1.5 h ja Calaista Bruggeen reilu tunti. Pääsimme hotellille iltamyöhään, ja aamusta parin tunnin ulko-ja sisäleikkien (hotellissa leikkihuone ja -piha) jälkeen jatkoimme matkaa. Kaksivuotias Aleksi sanoi "no car!" ja lahjomalla hänet viinirypäleillä autonistuimeen pääsimme tutustumaan keskiaikaiseen Bruggeen. Mikä ihana kaupunki! Päätimme tutustuttaa pojat postintoimintaan ja "kirjoitettuaan" kortin ja osoitettuamme sen kotiosoitteeseen, pojat saivat sen postittaa. Katsoisimme kuka ehtii ensiksi kotiin, kortti vai me.
Ajoimme toisena matkapäivänä viivästyneiden päiväunien aikaan Mechelen-nimiseen kaupunkiin Belgiassa. Löysimme tyylikkään ravintolan, jossa oli mukava lasten leikkinurkkaus. Tässä vaiheessa vaipat olivat taas kriittisesti loppuneet (miten kummassa uusien ostaminen jää usein siihen viime tippaan), ja John totesi kauppareissunsa jälkeen Naty-vaippojen puuttuvan tästä kaupungista. Onkohan kukaan tehnyt listaa kaupoista joissa Naty-vaippoja myydään? Sellaiselle olisi käyttöä.
3.matkapäivänä jatkoimme matkaa kohti Pflankendahlin eläintarhaa. Pojat olivat innoissaan: katsoivat eläimiä, kiipeilivät ja leikkivät, ja jatkaessamme ajomatkaa kuului ennen pitkää tasainen kuorsaus kahdesta autonistuimesta, vain 2.5 kk vanha Evan oli virkeä nukuttuaan kantorepussa koko päivän. Toki tällaisella reissulla kaksi- ja 3.5-vuotiaan kanssa tulee kiukkukohtauksia silloin tällöin, mutta monenmonituiset naksut auttoivat kummasti. Hampaille tämä oli huono reissu, sillä unohdin muumipurkat ja pikkukakkos-pastillit Suomeen. Viinirypäleet, vadelmat, herneet, juustot, kuivatut mustikat, karpalot toimivat muutaman päivän ja sitten tarvittiin harvinaisempia herkkuja haribon makumaasta. Pieni annos Tuomas veturia DVD:n muodossa teki matkasta myös viihtyisän.
Saavuimme Saksaan Osnabrückenlandiin pidemmän automatkan päätteeksi, ja kallistuimme kylvyn päätteeksi unille. Neljäntenä matkapäivänä juutuimme autobahnan liikenneruuhkaan ja opimme, että kuuntelemme navigaattoria. Ajoimme Hampuria ristiin rastiin lähemmäs kaksi tuntia etsien parkkipaikkaa yli 2.4 m korkealle autollemme (suksiboksi). Lopulta sen löydettyämme ja ulos päästyämme pojat juoksivat yhtäsoittoa Planten un Blumen puistossa pari tuntia, jonka jälkeen saimme taas jatkaa Travemündeen laivalle. Pääsimme lauttaan ennen puoltayötä ja 32 h myöhemmin saavuimme Vuosaareen. Kotiin päästyämme lähettämämme kortit odottivat laatikossa.
Olen sitä mieltä, että pienten kanssa voi hyvin lähteä pitkälle automatkalle, ja itsekin rentoutua lomaillen. Hotellien ja pysähdyspaikkojen ennaltakartoittaminen kannattaa tehdä kunnolla, ja auton sisätilat vuorata ruoalla.
Anna H.
 
|
Wednesday, August 25, 2010
By Blog FI on
 
Kesä hurahti meillä Vesijärvessä pulikoidessa, hevostilalla eläinten keskellä ja oman pihan marjoja ja omenoita mutustellessa. Hiusmuotiakin ehdittiin vaihtaa.
Vaipat ovat olleet niin ihana tuttavuus ja niin turvallinen juttu, ettei niistä millään malta luopua. Tytöt hyppäsivät usein kesän aikana vaipan kanssa uimaan ja oli hauskaa todeta, ettei puolentoista litran vesimäärästä tippunut pisaraakaan parketille. Vaipan imukyky on huikea!
Hienointa meillä on kuitenkin se, että tytöt osaavat itse jo riisua pissavaippansa, viedä ne roskiin ja laittaa uuden puhtaan päälle. Tämä vaihtoehto on mukavampi kuin vartin potalla istuminen :) No, koska meillä ei ole vielä kiirettä tarhaan, opetellaan pidämmän kaavan kautta.
Kuvissa Mila hevostilalla kissan kera, Sofia uudessa kampauksessaan ja tytöt uimassa kodin kahluualtaassa.
Iloista syksyn alkua kaikille!
- Satu R
|
Wednesday, August 25, 2010
By Blog FI on
Poikasemme aloitti sitten päivähoidon kuun puolivälissä. Pääsi perhepäivähoitajalle vain puolen kilometrin päähän kodistamme. Eihän sillä nyt käytännössä ole väliä, koskapa autolla Jesse viedään ja haetaan. Mutta kuitenkin hyvä tietää että ehtiessäni voisin kävellä tuon pikku matkan.
Jessen uusi ura hoidossa on alkanut hienosti. Hänen lisäkseen siellä on kolme muuta lasta, 1-4 vuotta vanhempia. Viihtyisä omakotitalo, jonka pihassa on keinut ja hiekkalaatikko. Jesse viihtyykin kuulemma erityisen hyvin hiekkalaatikolla ja mättää hiekkaa päälleen. Suurinpiirtein joka kerran kun haemme taaperomme kotiin, hän on yltä päältä hiekassa (yleensä vaippaa myöten) ja suunnattoman tyytyväinen itseensä. Pikku-mies ei ole kertaakaan jäänyt itkemään perään, eikä päivisinkään kuulemma itkeskele. Ruoka maistuu hyvin ja ottaa kunnon nokoset. Kertakaikkisen hienoa. Minulla itselläni oli sopeutumista töissä, kun sai kaikessa rauhassa tehdä hommat loppuun ilman, että viiden minuutin välein pomppasi tenavan perässä.
Liikkuvaisempi lapsonen on asettanut myös isompia haasteita vaipallekin. Teippivaipat eivät oikein tahdo enää pysyä ns. vauhdissa mukana. Ja lieneekö sitten osittain syytä siirtymisessä soseista oikeaan ruokaankin mutta kyllä on viime aikoina kovasti tuotokset tursunneet vaipasta lahkeen kautta pihalle. Kummallista mitä kaikkea sitä oppii pitämään normaalina lapsen tulon myötä.
Syksykin tekee kovasti tuloaan ja aloin etsiskelemään Jesselle välikausihaalaria. Yllätys olikin suuri kun lastenvaatekaupoissa ilmoitettiin että ne tulivat myyntiin jo keväällä eikä enää ole tarjolla. Mistäpäs olisin tämänkin voinut tietää? Onneksi aloin käydä läpi ystävältä saatuja isomman koon vaatteita, ja siellähän olikin juuri sopivan kokoinen haalari. Helpotus oli suuri. Seuraava hammastenkiristys seuraakin, kun pitäisi alkaa jahtaamaan talvihaalaria… Taidankin seuraavana palkkapäivänä suunnata ostoksille, ainahan sitä löytyy kaikenlaista kivaa ja tarpeellista. =)
- Heidi K
|
Monday, August 16, 2010
By Blog FI on
3v 2kk vanha esikoisemme päätti jättää vaipat niin päivällä kuin yöllä, ja heräsi potalle kahdesti yössä, huusi kertoakseen, ja välillä istui potalla ennen kuin ehdimme apuun. Olimme aivan puulla päähän lyötyjä, sillä tällaiseen täyskäänteeseen en ollut osannut varautua.
Alvar alkoi istua potalla 10kk iässä- mutta tämä puuha loppui lyhyeen, kun hän sai jalat alleen. Totaalikieltäytyminen jatkui viime talveen saakka, jonka jälkeen pottailu on yhä ollut taistolaji. Tai siis oli tuohon huhtikuun alkuun saakka. Tämä totaali vaipattomuus tuli täysin yllätyksenä. Eräänä päivänä Alvar vaan totesi olevansa iso poika, ja kun olin laittamassa vaippaa, hän sanoi "ei kiitos."
En tiedä, olinko pettyneempi kuin poikani, kun yökastelu alkoi jälleen tuon kahden viikon päätteeksi. Päiväpottailu on jatkunut sittemmin vahingoitta ja päivät kuluvat vaipoitta, mutta olemme päätyneet laittamaan housuvaipan yöksi, vaikka Alvar sitä itse ensin vastustelikin. Päädyimme tähän ratkaisuun, sillä Alvar stressaantui suuresti yöllä vahingoistaan. Lopulta hän sanoi ilmeisen huojentuneena, että: "Housuvaippa on hyvä ajatus."
Olen heittänyt kuivan housuvaipan roskikseen nyt muutaman kuukauden. Kesälomalla Englannissa vaipat pääsivät vähiin ja sanoin Alvarille, että nukkuisitko alushousussa? Ja poikahan on nyt muutaman viikon nukkunut. Housuvaipat jäivät pikkuveljelle.
Aleksi, Alvar ja Evan nukkumaanmenossa, kesäkuussa. Yövaippa vielä käytössä.
Isot pikkupojat.
- Anna H
|
Monday, July 26, 2010
By Blog FI on
Uskomatonta mutta totta, poikasemme täyttää tulevana sunnuntaina 1 vuotta. Kulunut vuosi on ollut kaikkinensa niin uskomaton, epätodellinen ja kertakaikkisen mullistava että vieläkin on välillä vaikea uskoa, että meillä on ihan oikeasti oma lapsi. Tuo pieni suloinen poika on kääntänyt elämämme aivan ylösalaisin ja kuitenkin elämämme on muuttunut melko vähän. Eniten muutosta on varmaankin tapahtunut minussa itsessäni. Olenkin sanonut ystäville ja tuttaville, että tunnen olevani nyt ihan eri ihminen kuin aikaisemmin. Maailman näkee jotenkin niin eri lailla.
Nyt kun Jesse on lähtenyt etenemään vauhdikkaammin ja kerkeää joka paikkaan, asettaa se tietenkin ihan uusia haasteita. Johtojen nykiminen on ihan mahdottoman hauskaa, samoin DVD-levyjen heitteleminen. Matalalta olohuoneen pöydältä kaukosäätimet ja kaikki muu viuhahtaa alas sekunnissa. Ja mokoma kelmi vain nauraa hihkuu innoissaan.
Pienet pullerojalat ovat vielä niin kovin epävakaat, mutta ahkeraa päivittäistä treenaamista – ja eipä varmaan mene kauaakaan, niin johan tässä ollaan pulassa, kun tenava saa taas uusia ulottuvuuksia elämäänsä. Mutta se kuuluu elämään: lapsien täytyy oppia, eikä siitä tule mitään, jos kaikki pitää piilottaa. Eipä meillä kuitenkaan mikään edustuskämppä ole, ihan tavallinen koti. Tämä kestää koiratkin, miksei sitten pientä uteliasta lasta!
Kesästä on nautiskeltu, vaikka helle välillä itseä ahdistaakin. Jesse tykkää lotrata vedessä, joten amme takapihan terassilla on ollut suosiossa. Pari kertaa ollaan oltu koko perheen voimalla uimarannallakin, Jesse on nauttinut oikein sydämensä kyllyydestä niin rantavedessä loiskuttelusta kuin hiekan kaivelustakin. Mukana on kulkenut pieni aurinkovarjo, jonka ostin muutama vuosi sitten. Ei tarvitse sählätä aurinkorasvan kanssa, varsinkaan kun noin pienille niitä ei oikein tunnu olevan saatavilla.
Ja pieni vinkki, kun helle alkaa oikein puskea hikeä pintaan: vauvojen peppupyyhkeet! Minulla kulkee nykyään aina käsilaukussa paketti, voi aina tarpeen tullen pyyhkäistä otsaa, niskaa jne. Idean sain pari vuotta jostain juorulehdestä, missä itse Brad Pitt kertoi tämän olevan hänen salainen ”kauneuden” hoitovinkkinsä…
- Heidi K.
|
Wednesday, July 14, 2010
By Blog FI on
 Kesäkuun Nature Babycare –tietokilpailun arvonnassa kosteuspyyhkeitä voittivat seuraavat onnettaren suosikit:
Taru V.
Heidi K.
Paula L.
Onnea kaikille voittajille! Toivomme, että sinä ja lapsesi olette jatkossakin täysin kloorittomien, luonnollisesti hengittävien, biohajoavien Nature Babycare –tuotteiden tyytyväisiä käyttäjiä. Luontoäiti iloitsee ympäristöystävällisistä valinnoista.
Kiitämme kaikkia kilpailijoita arvontaan osallistumisesta ja toivomme sinun osallistuvan myös kosteuspyyhkeitä käsittelevään tietokilpailuun heinäkuussa. Voittajat saavat palkinnoksi paketillisen Nature Babycare -tuotteita.
Kiitos osallistumisesta!
Nature Babycare
|
Tuesday, July 13, 2010
By Blog FI on
Varasimme jo pari kuukautta sitten matkan Lontooseen ja vaikka odottavan aika onkin pitkä, niin yllättävän nopeasti tuo aika kuitenkin kului ja lähtöpäivä koitti. Lähdimme torstaina 27.5. (minun syntymäpäiväni!) aamuvarhaisella (lento lähti jo seitsemän kieppeillä), mutta olimme perilläkin jo klo 9.00 paikallista aikaa. Hotellillakin olimme niin hyvissä ajoin, ettei huoneemme ollut vielä valmis ja ”jouduimme” kuluttamaan aikaa pari tuntia käppäilemässä Hyde Parkissa ja Oxford Streetillä.
Leppoisa kaupunkilomamme eli toisin sanoen reipas kuntoilulomamme kesti torstaista maanantaihin ja kävimme lähes kaikki suurimmat nähtävyydet läpi. Torstaina British Museum, perjantaina Science Museum, Natural History Museum ja Harrods sekä picnic Hyde Parkissa, lauantaina ostimme liput kiertoajelubussiin ja kävimme London Eyessa, London Aquariumissa ja kuvaamaassa Buckinghamin palatsia (ei näkynyt kuninkaallisia), sunnuntaina Towerissa ja maanantaina vielä ennen kotiinlähtöä London Zoo. Pääasiassa kävelimme mihin vain jaksoimme, mutta metrolla pääsi hyvin kätevästi joka paikkaan. Jesselle oli ostettu ennen lähtöä uudet ja kevyemmät Gesslein Swift –matkarattaat, jotka osoittautuivat kyllä erinomaisen hyviksi rattaiksi. Mutta kyllä niissäkin oli kantamista metroasemien portaissa.
 Jessestä on kasvamassa varsinainen maailmanmatkaaja. Vaikka tämä olikin vasta pikkumiehen toinen ulkomaanmatka, niin hyvin tottuneesti hän otti nokoset niin lentokoneen nousuissa kuin laskeutumisissakin. Metrossa matkustettiin ilman hässäkkää, välillä vähän piti vinkkailla kanssamatkustajille ja kylläpä se pienen lapsen yhden hampaan leveä hymy vaan kirvoitti muiltakin hymyjä ja ihasteluja.
Rehellisesti sanottuna hämmästyin kuinka lapsiystävällinen paikka Lontoo on. Lähes kaikissa nähtävyyksissä, missä kävimme, oli erittäin hyvät lastenhoitohuoneet, samoin tavarataloissa. Ihmiset olivat ystävällisiä ja avuliaita. Rattaiden kanssa pääsee hyvin joka paikkaan, ja vaikka tungos kadulla olikin välillä melkoinen, niin siellä oli suht helppo kulkea, kun meni muun porukan mukana.
Suurin hankaluus on kyllä se, että ruokakaupoista ei löydy vauvojen ruokia eikä vaippoja. Pienemmissä apteekeissa / kemikalioliikkeissä oli juurikin jotain yhtä vaihtoehtoa, joten jos halusi enemmän, niin piti etsiä isompi Boots-liike jossa oli erikseen mainittu Baby/Food. En ollut varannut Jesselle ollenkaan mukaan omia vaippoja kun luotin että kyllähän Lontoosta löytyy, ja onneksi löytyi vieläpä samoja kuin kotimaasta. Nature babycare –vaippoja löytyi sekä Hipp! –vauvanruokaa. Tuttelia olin ottanut mukaan, mutta sepä loppuikin kesken joten hieman jännityksellä jouduimme kokeilemaan paikallista vastiketta. Hyvin upposi eikä onneksi tullut mitään vatsavaivojakaan.
Reissu oli erittäin kiva ja varmasti tulee lähdettyä uudestaan, kunhan Jesse tuosta kasvaa. Ja voin kyllä suositella muillekin lapsiperheille!
- Heidi K
|
Tuesday, June 22, 2010
By Blog FI on
Olen 32-vuotias luokanopettaja, ja olen ollut äitiyslomalla viimeisen kuukauden verran. Perheeseemme kuuluu kolme poikaa: Alvar 02/07, Aleksi 08/08 ja Evan 05/10, englantilainen isä ja englantilainen aupair. Olemme asuneet Suomessa nyt lähes kaksi vuotta.
Nature babycare -vaippoihin tutustuin Alvarin ollessa parikuinen. Tämä oli Englannissa kolme vuotta sitten, sattumalta näin vaippoja paikallisen Bootsin hyllyillä ja kokeilimme. Iloksemme huomasimme hänen ihonsa kestävän maissivaippaa huomattavasti muita vaippoja paremmin. Huomasin näihin aikoihin maissivaippoja myytävän myös ruokakaupassamme, Tescossa.
Olimme käyneet peppuihottuman takia lääkärissäkin, ja ongelman osa syyksi todettiin babywipesit, toiseksi ns tavalliset muovivaipat. Pepun iho kuorettui paksun punaisen palovamman kaltaiseksi, pesu vedellä ja maissivaipat tulivat osaksi onnistunutta reseptiä.
Muutettuamme Suomeen elokuussa 2008 olin tuonut muuttokuormassa useamman NATY pakkauksen, hätävaraksi. Alvar oli vaipoissa, kieltäytyi potalta, enkä ollut suunnitellut jatkoa sen pidemmälle, vaikka yhä muista vaipoista koitui vaippaihottumaa. Mietin, että miten voisin alkaa maahantuojaksi, kävin NATYn sivuilla ja ryhdyin lähettilääksi. Yllätyin iloisesti löytäessäni NATYt pikkuisen S-marketin hyllyltä, hyvästit vaippaihottumalle!
Aleksi syntyi Suomessa oltuamme maassa 18 päivää. Hän, kuten veljensä, on herkkäpeppuinen "potta-allergikko". Hankalassa vaippakoossa: 4+ on liian tiukka ja 5+ liian löysä. Puuttuuko välistä koko? Tänä aamuna ilahduimme molemmat hänen lyhyen istuntonsa annista. Kotiäidin ilot voivat olla pienet.
Nyt olen saanut tutustua NATY:n pienimpiin vaippoihin, niitä en ole kummankaan isomman pojan kanssa kokeillut. Aika näyttää tuleeko Evanistakin potta-allergikko. Siitä en aio kuitenkaan ottaa stressiä, tuskin kukaan lapsista kuitenkaan kouluun menee Nature Babycare -vaipassaan :)!
- Anna H
|
Thursday, June 03, 2010
By Blog FI on
Toukokuun Nature Babycare –vaippatietokilpailun arvonnassa kuukauden vaipat voittivat seuraavat onnettaren suosikit:
Tanja B-V
Marjo R.
Nina T.
Onnea kaikille voittajille! Toivomme, että sinä ja lapsesi olette jatkossakin täysin kloorittomien, luonnollisesti hengittävien, biohajoavien vaippojemme tyytyväisiä käyttäjiä. Luontoäiti iloitsee ympäristöystävällisistä valinnoista.
Kiitämme kaikkia kilpailijoita arvontaan osallistumisesta ja toivomme sinun osallistuvan myös kosteuspyyhkeitä käsittelevään tietokilpailuun kesäkuussa. Voittajat saavat palkinnoksi paketillisen Nature Babycare-tuotteita.
Kiitos osallistumisesta,
Nature Babycare
|